Cantavia Finnish Lapphunds

Taustaa



Cantavia on pieni kotikennel, jonka vakituiseen muonavahvuuteen kuuluu tällä hetkellä kaksi koiraa. Kennelnimen takana on keski-ikää hyvää vauhtia lähestyvä pitkän linjan koiraharrastaja, koulutukseltaan filosofian maisteri (pääaineina englantilainen ja pohjoismainen filologia). Työskentelen viestintäpäällikkönä puettavan teknologian alalla. Teen siinä sivussa silloin tällöin käännöstöitä ja olen myös julkaissut suomi-englanti-suomi -koirasanakirjan.



Copyright © Koirauutiset

Kiinnostuin koirista jo n. 11-vuotiaana. Yhdellä parhaista ystävistäni, Heidi-Maria Puolakalla, jonka kanssa myöhemmin olimme kämppiksiäkin, oli suloinen suomenlapinkoiranpentu Jäkäläkummun Rolle, väriltään musta valkoisin merkein. Se eli pitkän elämän saavuttaen lähes 17 vuoden iän. Tutustuin pikkutyttönä myös Rollen sukulaisiin, joiden joukossa oli sen emä FI MVA Belladonna. Bellasta tuli Jäkäläkummun kennelin (om. Tapio Kakko) kantanarttu, ja Tapiolta hankin sitten aikanaan ensimmäisen koirani, POHJ & FI & SE & NO MVA Jäkäläkummun Ensi-Lempin (Bellan tyttärentyttärentytär). Tämä tapahtui vasta v. 1997, sillä pikkusiskoni allergian vuoksi en voinut ottaa koiraa ennen kuin muutin pois kotoa.

Vaikka minulla ei ollutkaan omaa koiraa, osallistuin silti aktiivisesti koiratapahtumiin. Anna Reetta Lintelä, joka niihin aikoihin omisti huippuvoitokkaita maltankoiria ja samojedeja, sattui asumaan lähistöllä, ja niinpä kulutin ahkerasti aikaa hänen luonaan. Aloin myös käydä koiranäyttelyissä ja myöhemmin osallistuin junior handler -kilpailuihinkin. Oman koiran puuttumisen vuoksi jouduin lainaamaan muiden koiria ja sen ansiosta pääsin kokeilemaan monia eri rotuja, mm. tiibetinspanieleita, bichon friséitä, sealyhaminterriereitä, samojedeja, venäjänvinttikoiria, welsh corgeja, maltankoiria jne. Suurimmat voittoni saavutin kuitenkin suomenlapinkoiran kanssa: C.I.B & FI & NO MVA Jäkäläkummun Kamomilla oli vielä pentuluokassa, kun voitimme SM-osakilpailun juhannuksena 1994. SM-finaali pidettiin joulukuussa 1994, jolloin Milla oli saavuttanut 14 kuukauden kypsän iän. Finaalin arvosteli Paula Heikkinen-Lehkonen, ja suureksi yllätyksekseni ja ilokseni me voitimme!



Copyright © Derek Whitehouse

Suomen mestarina olin oikeutettu osallistumaan junior handlereiden MM-kisaan, joka pidettiin Isossa-Britanniassa Cruftsin näyttelyssä v. 1995. Olin tietysti toivonut kilpailukoirakseni suomenlapinkoiraa, mutta Import Register -säännöt kielsivät maassa harvinaisen rodun esittämisen MM-finaalissa. Lapinkoiran sijaan sain buhundin, Ch Reinark Duffyn, joka oli sijoittunut ko. näyttelyssä RYP-2:ksi. Emme päässeet kymmenen parhaan joukkoon, mutta se ei haitannut ollenkaan, olihan kokemus jo itsessään jotain ainutlaatuista.

Täytin samana vuonna 17 vuotta enkä saanut siis enää kilpailla junior handlerissa, mutta jatkoin tietysti koirien esittämistä rotukehissä.



Copyrights © Marko Oja, Katariina Lahikainen, Lillian Petersen & Tiina Kaakinen

Kuten jo edellä mainitsin, sain rakkaan Lempini v. 1997, juuri ennen lakkiaisiani. Saman vuoden syksynä aloitin yliopisto-opintoni, ja meillä oli Heidi-Marian ja hänen koiriensa Rollen ja FI MVA Jäkäläkummun Karrikipparin kanssa yhteinen asunto. V. 1998 lähdin Tanskaan puoleksi vuodeksi vaihto-oppilaaksi Odensen yliopistoon ja luonnollisesti harrastin sielläkin koiria Sarah ja Sonia Brandesin (Lapinlumon) suosiollisella avustuksella. Tanskassa opiskelun jälkeen lähdin vielä puoleksi vuodeksi Cornwalliin, Englantiin, jossa työskentelin kenneltyttönä Clive ja Dorothy Muzzellen Chelville-suomenlapinkoirakennelissä.

Vuosi sen jälkeen, kun olin palannut kotiin Englannista, hankin Lempille seuraksi Hertan (FI MVA Orso-Farm Qumina). Suureksi surukseni Hertta nukkui pois äkkiarvaamatta kesäkuussa 2009 - aivan liian aikaisin, sillä se ei edes ehtinyt täyttää yhdeksää. Lempi oli kovin yksinäinen ainoana koirana, joten lokakuussa 2009 sen eläkepäiviä saapui viihdyttämään Kielo (C.I.B & POHJ & FI & SE & NO & BALT & EE & LV & LT & RU & RKF & BY & RO & BG & BG GR & CY & GE & MD & MK & ME MVA JV-10 BYV-15 Shacal Rosmariini), joka on sijoituksessa Tapio Kakolta (Jäkäläkummun). Lempin edesmentyä joulukuussa 2011 oli pennun hankkiminen jälleen ajankohtaista, ja niin saapui Vuokko (FI & SE & EE & BY MVA BALT & EE & LV & LT & BY JMVA Lapinpeikon Namupala), sekin sijoituksessa kasvattajaltaan Katja Hietaselta (Lapinpeikon). Näiden neljän kanssani asuneen nelijalkaisen lisäksi olen viime vuosien aikana saanut kunnian omistaa muitakin hienoja koiria, joiden kanssa olen kiertänyt näyttelyissä ja muissa koiraharrastuksissa. Nämä kaikki on esitelty tarkemmin kuvien kera Omat koirat -osiossa. Haluankin tässä yhteydessä kiittää näiden koirien kasvattajia, osaomistajia ja muita asianosaisia kaikesta mahdollisesta.

Kennelnimeni on myönnetty vuonna 1998, mutta ensimmäinen pentue Cantavia-nimelle syntyi vasta vuonna 2001. Kasvatustyöni on palkittu vuonna 2016 Vuolasvirta-palkinnolla (nro 1046), joka on Suomen Kennelliiton korkein huomionosoitus ansioituneille kasvattajille. Pentueita syntyy keskimäärin yksi vuodessa, joten pentuja on saatavilla vain harvakseltaan. Sijoitan yleensä jokaisesta pentueesta narttupennun, jotta voin pitää enemmän jalostusmateriaalia ilman, että koiramäärä kotona kasvaisi kovin suureksi.

Olen pätevöitynyt kehäsihteeri ja lisäksi suorittanut seuraavat Suomen Kennelliiton järjestämät kurssit:

  • Kasvattajan peruskurssi
  • Kasvattajan jatkokurssi
  • Koirankasvatus tänään (2015)
  • Koiran rakenne ja liikunta
  • Arvosteluperusteet ja tuomarityöskentely
  • Jalostusneuvojien peruskurssi

Olen ollut jo useamman vuoden ajan Lappalaiskoirat ry:n jalostustoimikunnan jäsen ja vuoden 2015 alusta puheenjohtaja. Aikaisemmin hoidin myös yhdistyksen kansainvälisen yhteyshenkilön pestiä n. 15 vuoden ajan. Lisäksi olin mukana tekemässä Lappalaiskoirat - iloisesti läsnä -kirjaa ja olen kirjoitellut satunnaisesti Lapinkoira-lehteen.